Mitä lähemmäs saavumme lomaa, sitä kriittisemmin kuuntelee ja katselee. Väsyneenä ihmettelee mitä, kuinka, miksi, päivittelee ihmeissään ja loppupeleissä lopputulos onkin aika selvä. Ihmiset yliarvioivat omat kykynsä hoitaa tiettyjä tehtäviä. On kyse sitten väsymyksestä, tai ihan muuten vaan itsensä nostamisesta jalustalle, korkeammalle kuin muut. Ideaali tilanne olisi tietenkin se että kaikki olisivat samanarvoisia, joka puolella. Tai oikeammin sanottuna, että kaikki pitäisivät itseään samanarvoisena kuin toisia. Jotkut pitävät itseään automaattisesti alempiarvoisena kuin toiset, mistä se sitten johtuu, ammativalinnastako? Toiset taas automaattisesti pitävät itseään parempana kuin toiset, johtuuko sekin ammatinvalinnasta? Sumsummarum. Jokainen miettiköön....Kaiken tämän ihmettelyn keskellä saan voimaa siitä, kun tiedän mitä minun on tehtävä.  En jaksa olla ylenmäärin empaattinen, niinkuin jotkut, kauhukseni olen huomannut tapaavani ihmisiä jotka pienimmänkin asian takia saavat oman päiväjärjestyksensä järkkymään, suremalla ja päivittelemällä ja samalla unohtaen asioita, tai asettamalla asiat väärään tärkeysjärjestykseen. Tietenkin joillekin joku asia on suuren suuri kun taas minulle sama asia saattaa olla vähäpätöisempi, erilaisia kun olemme. Enkä tarkoita tällä sitä, ettenkö tunne myötätuntoa, tai surisi asioita, mutta kun asiat vaan on näin. Tietyt asiat vaan tapahtuu, kun se on fakta. Asioihin pystyy aina vaikuttamaan, suuntaan tai toiseen. Eikä pidä aina tyytyä siihen mitä sulla jää käteen, aina voi yrittää parantaa. Aina on yritettävä parastaan huomioiden kuitenkin myös kanssakulkijat.

Uuden oppimiseni myötä muistakaa :(kielioppivirheitä ei kannata miettiä tässä vaiheessa)

En el centro, no hay que olvidar que él era sólo un ser humano