Niin, tuntuu että aika loppuu kesken. Tai ehkä ei aika, mutta viitseliäisyys. Pitäis aina tehdä ja tehdä, jos et tee olet laiska, tai sitten teet mutta olet siltikin laiska, ainakin joidenkin mittapuun mukaan. Jotkut mittaavat ahkeruuden suhteessa siihen kuinka paljon tekemisestä lähtee ääntä, tai sitten sukulaiset ovat aina ahkerampia kuin nyt vaikka naapurit tai tuttusi...Mutta niinhän se menee, jos olet kuumeinen, on varmasti joku tuttavasi tai jopa peräti sukulaisesi sairastanut jo monta viikkoa kyseistä kuumetautia mutta kuitenkin kovempana ja ankarampana....Siis kateus, perisuomalainen synti. Mistä se kumpuaa, onko meistä jokainen kateellinen, vaikka sanoisi, ettei olekkaan kateutta ilmassa. Tunnustan, olen kateellinen ihmisille, joilla on aikaa olla kotona ja tehdä siellä niitä omia juttuja, ilman että he lähtevät arkisin töihin. Mutta oikeasti, on jokaisen oma valinta, ja jokaisella on mahdollisuus jäädä kotiin, tekemään niitä omia juttusia, jos vaan on rohkeutta. Jokaisella meistä on mahdollisuus. Me kaikki emme vaan käytä sitä mahdollisuutta syystä tai toisesta.

Eräs tuttavani on tehnyt perheensä kanssa eríttäin rohkean päätöksen, uskaltautunut hakemaan uusia haasteita. Uskaltanut irrottaa itsensä ja perheensä siitä totutusta rytmistä ja elinympäristöstä. Jotkut ovat heille kateellisia, mutta he unohtavat kaikessa siinä kateellisuudessaan, että kyseinen perhe varmasti kohtaa haasteita, ehkäpä jopa paljon vaikeampia kuin mitä täällä tutussa ympäristössä. Toivon sydämmeni pohjasta heille kaikkea hyvää, en osaa olla kateellinen, kunnioitan sitä päätöstä mitä he ovat päättäneet haluta ja uskaltautuvat heittäytyä. Kumpa muutkin uskaltautuisivat ja unohtaisivat katkeran kateellisuuden.

Mutta milloin se oikea aika on tehdä muutoksia? Silloin, kun ne muutokset eivät satuta ketään, eikä vaikeuta lasten elämää.