Tuo kuva liittyy vahvasti kirjoitukseeni, mielleyhtymä kuvasta ja hammaslääkäristä, sai melkein pyörtymään jo sisään tultaessa....

 

Kun sä olet vuosia (5 tai 6 v )sitten satuttanut hampaas kivettömäksi mainittuun oliiviin, niin että alahammas lohkee kuin myös vastaava ylähammaskin, mutta et vaan voi mennä hammaslääkäriin. Kun se kipuilee, sä tunget sinne lohjenneeseen hampaaseen kipulääkettä mössättynä... kun sä et edes tajua että sitä särkee, koska joudut kiskomaan migreenipillereitä, tai murtuneen käden takia coodeja.... 

Kun jäät lomalle, eikä muihin kipuihin  tarvitse kiskoa pillereitä, sä huomaat kuinka kipeä on sun poski,korva, koko vasen puoli päästä on kuin jyrsitty poralla... sun vaan on pakko edes yrittää soittaa hammaslääkäriin... 

Mä tein sen taas, niinkuin ennenkin, soitan ja katkaisen puhelun, yritän hengittää, pyyhin kyyneleet ja yritän hengittää taas.... soitan ja katkaisen puhelun, yritän hengittää... monta kertaa.... viimein Kun uskallat kuunnella hammaslääkärin vastauksen, mutta et saa itkultas sanottua mitään, pyydät vaan anteeks....

Ihan rauhassa, ei oo kiirettä... jonka jälkeen yrität taas puhua.... Taas kuulet hammaslääkärin sanat ihan rauhassa ei ole kiirettä....

Kun asia on jollain lailla tullut lääkärille selväksi, että nyt on vaan tultava, alkaa hän ystävällisesti luettelemaan aikoja, juu en pääse on muu lääkäri, juu en pääse on röntgen.... kunnes kuulet oman suun sanovan joo, tuun sitten silloin...

Se päivä tulee kun pitäis mennä...mietin millä verukkeella peruisin ajan, ja itken koko aamun... menen suihkuun rauhoittumaan, ja vanuttelen ja vetkuttelen... Minä joka olen AINA jokapaikassa tarpeeksi ajoissa, olin tällä kertaa 1 min vaille sovittua aikaa....

Tärinä on hirvee, sanat ei tule suusta, kyyneleet valuu pitkin poskia,  pyörryttää.... 

Vaikka hammaslääkäri oli hyvä, selitti kaiken, ja höpötti niitä näitä mun makoillessa tuolissa, venyttelin hiusdonitsia niin että sillä ei enää tee mitään, pelko on edelleen, vaikka puudutuspiikit toimivat, mikään ei sattunut.

Mutta voitin jo jonkun verran taas tällä kertaa itseäni... hammaslääkärini ymmärsi tilanteeni erittäin hyvin. Ei tuputtanut heti uutta aikaa, antaa minun käsitellä tätä keissiä ensin...

Uskon ja luotan siihen että tulet uudelleen, ei ole mitään kiirettä ...

Toivoisin että voisin joskus mennä hammaslääkäriin niin että lämps terve, tulin tarkastukseen... siihen on pitkä matka. Tuskin koskaan pääsen siihen.. tai jos olis rahaa, vois hoidattaa nukutuksessa, toki sekin vaatisi sen että uskallan tilata ajan....

Ehkä joskus, tai sitten ei koskaan....

Jengi myy jollain kirpparilla siis vaikka lärvi saitilla, huutonetissä.... Siis siellä mihin kirjoitetaan esittelyteksti...

- ihana

- upea 

- mahtava

- järjettömän ihana 

- kaunis

- siis niin söötti

No miks helvetissä sä sit myyt sen....

 

Päivitykset alkavat sanalla

KÄÄK

Mikä saatanan aku ankka sä olet.....

APUA EN KESTÄ 

Noh, ootko nyt ihan  varma 

WAU tai suomalaisittain VAU

Tere

 

Sanoja jotka saattaa pompsahtaa 

Apauttiarallaa, mitä mikä vitun sana toi muka on

 

Kun ihminen on menehtynyt

Hyvää taivasmatkaa ... 

Et sä voi tietää onko taivaassa vai helvetissä... 

Nuku hyvin

No toi on jo pohjanoteeraus kun jos se sanotaan aamulla haudallakäynnin yhteydessä....

 

 

 

 

 

Niinku oikeesti joo-o....tää on jokakeväinen prosessi...

Täähän alkoi siitä ihan alunperin kun mun edesmennyt rakas Isukki hankki mulle Kombi Max fillarin, valkoisen, silloin kun olin penska, en ollut vielä edes koulussa silloin joten sehän oli iso mulle, ja oli vaikea opetella sillä ajelemaan....

No, aina kun vedin turvat mua suunnattomasti itketti kun fillariin tuli kolhuja...

Kombi kulki mukana aina mihin itsekin kuljin, ajelin kesällä omaan mummulaani 30 km  kepposeen mennen tullen... kerran siitä sitte laukes  kettingit pois paikoiltaan, onneks aika lähellä mummulaa. Toki, muutama km oli vielä matkaa. No minä tietty lähimpään taloon ja vanhan Isännän juttusille josko sais apua. Tiesin kyllä Isännän sellaseks hyvää päivää tutuksi. Vanha Isäntä dusas kettingit paikoilleen, minä tietty kysyin mitä oon velkaa, mutta Isäntä tuumas että vie Vaarilles terveisiä ja kerro kuka auttoi, ja hymyili vielä leveästi ja lähti traktorillaan pellolle...

Minä tyytyväisenä sotkin mennen mummulaan,  kerroin tapauksen ja siitäkös Vaari iltaantu...löi kävelykeppiään vanhan torpan tuvan lattiaan ja huus kun hinaaja, ikinä ollu nähny kun Vaari saa kicksit

SAATANA SINNE EI TARVI MENNÄ VAIKKA OLIS POLVET RUVELLA... SE ON OPETELTAVA ITTE LAITTAMAAN PYÖRÄÄ KUNTOON JOS POLKEE HALUAT

Jassoo... ei tullut uskovaisten pastilleja yläsängystä sillon...

Kyllä Vaari siitä rauhottu sitte parin päivän päästä... että ei traumoja siitä jäänyt millään lailla... siihen aikaan oli maatiloilla tarkkaa missä raja kulkee, tietty nytkin, mutta vähän eritavalla... Jos yks isäntä on sitä mieltä että rajapyykkinä toimiva kivi on parikymmentä  senttiä väärässä suunnassa itsestään katsottuna, niin khyyl se yöllä käytiin siirtämässä....

Taas oli traktoritaisto valmis, kun toinen sen huomas...

No, siis siihen fillariin... asunut olin jo vuosia pois kotikodista, Isukki toi auton takakontissa mun vanhan fillarin 300 km päästä mulle, voi mikä onnen päivä se oli... mun vanha luottoystävä tuli kotiin....en antanut sitä omalle tyttärelleni edes käyttöön... mutta sitten tuli oikeasti tilanne, että tytär tarvitsi sitä, noh, minä tietty ohjeet lukituksesta ja kaikesta  muusta huolissani annoin... tyttö tuli käymään sisällä vessassa ja joi vettä, kysyin että onhan fillari lukossa...jo siinä vaiheessa tajusin, että nyt oli käynyt tytöllä saatanan suuri moka kun silmät levis....

Molemmat alas portaita, fillaria ei näy missään, jumalauta että on ollut nopeeta menoo... joku saatanan nisti oli takavarikoinut fillarin omaan käyttöönsä oikeasti, vajaassa minuutissa.... oli varmaan ollut kiire hakea pöllypussinsa ennen kun myydään loppuun.... vitutuksen määrä oli saatanan suuri....meillä oli tyttären kanssa yksi vaihtoehtonisti, hyvin varma sellainen, joka oli ollut pihalla silloin, kun tytär tuli sisälle.... sellanen oikeesti rotan näköinen, pieni, oikeestaan se oli myös hyvinkin mulkun näköinen myös...sellasen mulkun joka ikinä ei seiso vaikka sille tekis mitä....sellanen mitäänsaamaton hyytelö....mähän sitten tein taikojani  noitavoimillani illalla,  ja voi saatana, niinhän siinä kävi että nisti kulki käsi kipsissä 6 vko kuuman kesän... ja leikattiin muistaakseni vielä kipsin jälkeenkin....

  Tuosta tapauksesta on kulunut aika tarkalleen sen 30 vuotta, mutta vielä tänäpäivänäkin,   kun näen tämän nistin, saan oksennusrefleksin, silmäni vaipuvat viiruiksi, ja mieleni tekee pistellä haarukalla sen iho täyteen reikiä, pyörittää se asfaltilla täyteen asfaltti-ihottumaa....ja uskokaa että tää nisti joku kerta saa varmaan ansaitsemansa kohtalon, kun se ajelee silmät seisoen joka vitun kerta kun näen sen eri fillareilla.... 

Hmmm....mä kannan tuota loppuelämäni varmaan mukana, ja kun tapaan nistin helvetissä tuhkaisten porttien luona, tungen sen pään porttien väliin ja hakkaan portteja vastakkain....

Tyttärelleni en ole katkera, enkä vihainen, ehkä hän on oppinut tuosta jotain, tai sitten ei, se ei ole minun huoleni, aikuinen ihminenhän tuo jo on....

Kuva on lainattu netistä, se ei siis ole minun Kombini, mutta samanmoinen, ehkä mä joskus saan mielenrauhan näin keväisin ja kesäisin jos RahaEnkeli on suotuisa, ja pistää muutamat ylimääräiset eurot/kympit/sataset  jemmaan.... niin että saisin itselleni samanmoisen fillarin kuin minulla oli, tuo Kombi Max....

Näin huomaa kuinka joku asia on toiselle erittäin suuri, ja jollekin muulle mitäänsanomaton, silti se ei tee meistä huonompia tai parempia kuin toiset...

Ei en ollut piilossa... mulla oli niitä varkaita, jotka veivät aikaa...

Oli käsileikkausta, oli toisen käden murtuminen, piti opetella käyttämään käsiään taas oikein ja järkevästi, yleinen vitutuskäyrä oli erittäin nousujohteinen, kyllästyminen ihmisten valheisiin, näitä arkisia juttuja.... oli vitunmoista väsymystä, adressien kirjoittelua, surunvalittelukukkien lähettelyä, äkillisiä kipuja käsissä, vaikka mitä, niin paljon että se ehkä sai mut ilkeäksi ja vittumaisemmaksi  vielä enemmän mitä yleensä olen.... joskus jopa kaupassa käynti tuntui ihan saatanan raskaalta....

Viimeaikoina on myös työssä jotenkin kaikki muuttunut. Kaikki on levällään, tahtia kiristetään, väkeä vähennetään ja taas levitellään käsiä... kun mennään perse edellä puuhun ei siitä hyvää seuraa, hakataan päätä puunrunkoon ja sitten ihmetellään miten tässä nyt näin kävi.... tosin eihän tuohon tarvitse edes työpaikkaa että ihmetellään, sitähän tapahtuu ihan vaikka himassakin...

Jouduimme luopumaan niin rakkaasta  mäyräkoirastamme tuossa joku aika sitten.. Mandi oli se meidän ikuinen vauva, pieni, mutta tehokas viemään tilaa sängystämme öisin, tai sohvalta iltaisin...mun parhain hoitsu kun sain migreenikohtauksia, röökiseuralainen terassilla tai paskahuusiin väkisin änkeävä vaikka menit vain kuselle, etkä viipynyt edes kauaa, aamuisin se joka halusi myös huulipunaa huuliinsa...

Ja niinhän siinäkävi, että vuorokausikin vaihtui tämän postauksen aikana... jo sain yhdet kaupat loppuun, mähän sanoin eilen, että helatorstain kunniaksi pistän myyntiin tuotteita 2e:lla.... no nyt aamusta haki eräs höpöttäjä tuotteensa, tänään lisää hakijoita....

Pitäiskö perustaa himaan kirppis....