Ei en ollut piilossa... mulla oli niitä varkaita, jotka veivät aikaa...

Oli käsileikkausta, oli toisen käden murtuminen, piti opetella käyttämään käsiään taas oikein ja järkevästi, yleinen vitutuskäyrä oli erittäin nousujohteinen, kyllästyminen ihmisten valheisiin, näitä arkisia juttuja.... oli vitunmoista väsymystä, adressien kirjoittelua, surunvalittelukukkien lähettelyä, äkillisiä kipuja käsissä, vaikka mitä, niin paljon että se ehkä sai mut ilkeäksi ja vittumaisemmaksi  vielä enemmän mitä yleensä olen.... joskus jopa kaupassa käynti tuntui ihan saatanan raskaalta....

Viimeaikoina on myös työssä jotenkin kaikki muuttunut. Kaikki on levällään, tahtia kiristetään, väkeä vähennetään ja taas levitellään käsiä... kun mennään perse edellä puuhun ei siitä hyvää seuraa, hakataan päätä puunrunkoon ja sitten ihmetellään miten tässä nyt näin kävi.... tosin eihän tuohon tarvitse edes työpaikkaa että ihmetellään, sitähän tapahtuu ihan vaikka himassakin...

Jouduimme luopumaan niin rakkaasta  mäyräkoirastamme tuossa joku aika sitten.. Mandi oli se meidän ikuinen vauva, pieni, mutta tehokas viemään tilaa sängystämme öisin, tai sohvalta iltaisin...mun parhain hoitsu kun sain migreenikohtauksia, röökiseuralainen terassilla tai paskahuusiin väkisin änkeävä vaikka menit vain kuselle, etkä viipynyt edes kauaa, aamuisin se joka halusi myös huulipunaa huuliinsa...

Ja niinhän siinäkävi, että vuorokausikin vaihtui tämän postauksen aikana... jo sain yhdet kaupat loppuun, mähän sanoin eilen, että helatorstain kunniaksi pistän myyntiin tuotteita 2e:lla.... no nyt aamusta haki eräs höpöttäjä tuotteensa, tänään lisää hakijoita....

Pitäiskö perustaa himaan kirppis....